Oho

Voi ei, olin unohtanu tän blogin ihan täysin! Vaihtari-Michelle lähti jo kolmisen viikkoa sitten takaisin Saksaan ja meillä oli muuten tosi hauskaa yhdessä! Meistä tuli tosi hyviä kavereita ja aikomuksena on tavata taas ensi kesänä.

Käytiin mm. mökillä, serkun häissä, Kivikauden kylässä, Ähtärin eläinpuistossa, Tuurissa ja Jyväskylässä. Vaihtari tykkäsi ajastaan Suomessa, vaikka koti-ikävää oli toki välillä ja koulussa ajoittain tylsää.

Tämä taitaa nyt olla tämän blogin loppu. Kiitos lukijoille ja toivottavasti oli edes osittain kiinnostavaa luettavaa. Olisi pitänyt jaksaa ladata tänne enemmän kuvia jne., mutta joo.

Sateista syksyn jatkoa... (jee)
Anne

Vaihtari meillä

Pian 16 vuotta täyttävä Michelle on ollut meillä sunnuntai-illasta lähtien ja hän on tosi mukava :) Tuntuu vain, etten saa mitään selitettyä hyvällä saksalla, vaikka itse Saksassa ollessa ei tuntunut olevan vaikeuksia sen kanssa... Tuntuu, että nyt joutuisin käyttämään kaikkia sellaisia sanoja selittäessäni, mitä en osaa. Tällaista ongelmaa ei mulla juurikaan ollut Saksassa. Kyllä kai tämä tästä.

Tänään meinattiin mennä Kivikauden kylään, mutta koko päiväksi on luvattu sadetta ja aika kylmäkin on, joten varmaan viimeinen lomapäivä kuluu sisällä. Käydään ehkä myöhemmin kahvilla, kun eilen kahvila oli jo kiinni, kun muistin aukioloajat väärin. Ollaan jo katottu ensimmäinen tuotantokausi True Bloodia. Se on mun lempparisarja ja katon tuotantokausia nyt kolmatta kertaa, koska Michelle innostui siitä myös kovasti!

Huomenna alkaa sitten koulu ja tänään pitää katella kirjat ym. valmiiksi.

Mukavaa koulunalkua kaikille!
Anne

Kotona

Lienee aika jo kertoa, että olen kotona. Oikeastaan tulin kotiin jo reilu viikko sitten oltuani ensin muutaman päivän ajan siskon luona Bonnissa. Kotona aika on kulunut mökkeillessä ja ihmetellessä tätä Suomen kesää, sehän on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Mökillä on saanut rauhassa miettiä asioita ja ottaa rennosti saunoen ja luonnon ääniä kuunnellen.

Huomenna tapaan parasta ystävääni ensimmäistä kertaa reissun jälkeen, kun menen hänen luokseen yöksi. On jo aikakin - ikävä on kauhea!

Kuukauden päästä vaihto-oppilas Michelle asuukin jo meillä ja sitten saatan päivitellä jotain pientä. Pitäis kehitellä vielä kaikkea kivaa tekemistä hänen varalleen! :)

Hyvää loppulomaa - tai yksinkertaisesti loppukesää, jos lomaa ei satu tällä hetkellä olemaan!

Anne

Tokavika ilta

Lähtö lähenee pelottavan nopeasti. Huomenna on viimeinen koulupäivä, sillä aikaisin perjantaiaamuna lähtee juna Süßenistä Stuttgartiin ja Stuttgartista matka jatkuu edelleen Bonniin siskon luo. Parina edellisenä iltana olen ollut tosi haikeena, mutta nyt on onneksi ihan hyvä mieli, vaikka lähtö toki harmittaa.

Ajattelin, että pitääköhän nää mulle jotkut läksiäispirskeet. Ehkäpä yllätysläksiäiset? Mutta ei varmaan mitään hirmusia juhlia, koska viimeinen iltani on torstaina, eli keskellä kouluviikkoa. Mennään ilmeisesti italialaiseen syömään. Parempi olla odottamatta mitään, ettei tule ainakaan pettymyksiä. Koti-ilta leffan parissa ja illalla syömään italialaista kuulostaa tosin hyvältä! :)

Tänään kävin äidin kanssa Donzdorfin torilla markkinoilla. Ostettiin aprikooseja ja ostin 5 vyötä. Ensin ajattelin ostaa 3 kpl 10 €, mutta myyjä sanoi, että saan 4 kpl 12 €:lla, koska oon tämmönen blondi (höhhöö, mutta ainahan markkinamiehet on tollasia ja oli se myyjä kyllä aika seksikäs näky keltaisine harottavine hampaineen....) ja antoi vielä yhden kaupan päälle. Matkaan tarttui siis 5 vyötä. Vyö, joka mulla oli mukana katkesi, joten oli ihan hyvä juttu, kun löysin uusia.

Täällä leikkeleet ovat muuten tosi hyviä, varsinkin jos niitä ostetaan lihakaupasta. Leberkäse on suosikkini. Leber = maksa ja Käse = juusto. Leikkeleellä ei ole tosin mitään tekemistä maksan tai juuston kanssa. Mahtaiskohan sitä löytyä Lidlistä sitten kotona...

Louis-mopsi kuorsaa jaloissa ja tv:ssä pyörii Gute Zeiten, schlechte Zeiten (= Hyvät ajat, huonot ajat). Sarja on lähinnä Salkkareitten luokkaa. Tänään lämpötilä oli 32°C, kun käytiin isän kanssa kaupassa kuuden maissa.

Onneksi aikaa Saksassa on jäljellä vielä tiistaihin saakka. Perjantaina lähtö siis Donzdorfista katselemaan, mikä meininki Bonnissa on.

 so gut!

Anne

Vajaa viikko jäljellä

Viimeinen kouluviikko starttaa huomenna ja perjantaiaamuna lähden junalla Bonniin siskon luokse käymään ennen Suomeen palaamista. Nyt mulla on hirveen paha mieli, että kohta pitää lähteä kotiin. Oon niin tottunut täällä olemiseen ja kiintynyt mun isäntäperheeseen. Voin vaan kuvitella, miltä vuoden vaihdossa olleista tuntuu lähteä kotiin!!!

Torstaina käytiin Göppingenissä suurella areenalla katsomassa jalkapallon EM-ottelua, kun siellä näytettiin Saksa-Italia ottelua livenä. Valitettavasti Italia voitti, eikä tunnelma paikan päällä ollut sen vuoksi mitenkään huikea. Aina EM-otteluiden jälkeen ihmiset ajelevat kaupungilla liput liehuen ja tööttäillen. Itaaaliaaa-huudot kaikuivat kaduilla, kun käveltiin rautatieasemalle ottelun loputtua.

Perjantaina käytiin äidin ja perheen vanhimman tytön kanssa Deichmannilla katselemassa kenkiä. Mercedes osti sandaalit ja minä ostin kahdet kengät: kävelykengät, joissa korkoa sekä tennarit. Maksoivat 10 ja 5 euroa! Ich ♥ Deichmann! Hyviä kenkiä edullisesti. :)
Eilen lauantaina käytiin uimarannalla, ja vesi oli lämmintä (suomalaiselle). Sinne ajettiin n. tunnin matka. Illalla grillailtiin pihalla :) Eilen oli vielä (pitkästi) yli 30 astetta, mutta illalla alkoi satamaan ja ukkostamaan. Tänäänkin on satanut, joten lämpötila on alle kahdenkymmenen. Ilma tuntuu kyllä ihanan raikkaalta hirmuhelteiden jälkeen. Saksassa onkin tavallista, että ensin on todella kuuma ja sitten tulee ukkonen ja sataa kaatamalla.

Tästä ei tule kyllä mitään, jos mietin pois lähtöä, koska tulen vain niin surulliseksi. Pitää koittaa ottaa kaikki mahdollinen irti viimeisistä päivistä. Ja voinhan (ja aionkin) tulla käymään täällä myöhemmin! Viimeistään ensi kesänä seuraavan kerran.

Siinä pari tämän perheen söpöläistä, Luna ja Zora


Anne

buuh

Oon niin poikki nyt, etten jaksa kirjottaa, vaikka tänään meinasinkin. Sen verran voin sanoa, että mun Kinder Riegelit (Kinder-suklaapatukat) on ihan sulaneet. Ne on nyt niinku sellasta Nutellaa. Pitäis varmaan viedä ne jääkaappiin, koska täällä lämpötila on yli 30 astetta. On siinä Suomen kesässäkin puolensa...

Koulu

Koulu on nimeltään Rechberg-Gymnasium ja käyn Deborahin kanssa samoilla kursseilla. Tänään menin tosin eka kertaa eri kurssille, biologian tunnille ranskan sijaan. En ole sanaakaan ranskan tunneilla ymmärtänyt, joten olen tehnyt siellä jotain muuta. Ajateltiin, että olisi parempi mennä johonkin muualle, joten menin yhden kivan tytön kanssa bilsaan. :)

Meillä on matikkaa, taloustietoa, englantia, saksaa, psykologiaa, biologiaa (nyt 2 kurssia), kuvista, etiikkaa (jota ei ole tosin vielä kertaakaan ollut, koska kaikki tunnit ovat olleet peruttu) sekä fysiikkaa (sitäkään ei ole ollut). Koulussa kaikki menee ihan ok, mutta ymmärtäminen riippuu paljon opettajasta. Osa tunneista ovat tosi pitkäveteisiä.

Alussa olin vähän huono puhumaan ihmisille koulussa, mutta nyt menee jo hyvin! Tänään voin sanoa olevani ylpeä itsestäni, kun puhuin aika paljon Deborahin (ja nyt jo minun!) kavereiden kanssa. Lauantain juhannusjuhlassa tulin läheisemmäksi monien kanssa ja tänään Deborah kehuikin, miten hyvin puhuin siellä saksaa tyyppien kanssa. :)

Kouluun on parisen kilometriä matkaa ja se taittuu jalan. Suurin osa matkasta on ylämäkeä, sillä koulu sijaitsee mäellä/vuorella. Matka on siis hyvä pohjetreeni! Koulussa on lisäksi paljon portaita, kun rakennus on useammassa kerroksessa.

Samassa rakennuksessa ovat kaikki luokka-asteet, joten siellä näkee kaikenikäisiä nuoria. Vielä en siellä juurikaan osaa suunnistaa johonkin tiettyyn paikkaan, kun kaikki käytävät näyttävät niin samanlaisilta! :D Mielummin tietysti liikunkin jonkun kanssa kuin yksin.

Anne