buuh

Oon niin poikki nyt, etten jaksa kirjottaa, vaikka tänään meinasinkin. Sen verran voin sanoa, että mun Kinder Riegelit (Kinder-suklaapatukat) on ihan sulaneet. Ne on nyt niinku sellasta Nutellaa. Pitäis varmaan viedä ne jääkaappiin, koska täällä lämpötila on yli 30 astetta. On siinä Suomen kesässäkin puolensa...

Koulu

Koulu on nimeltään Rechberg-Gymnasium ja käyn Deborahin kanssa samoilla kursseilla. Tänään menin tosin eka kertaa eri kurssille, biologian tunnille ranskan sijaan. En ole sanaakaan ranskan tunneilla ymmärtänyt, joten olen tehnyt siellä jotain muuta. Ajateltiin, että olisi parempi mennä johonkin muualle, joten menin yhden kivan tytön kanssa bilsaan. :)

Meillä on matikkaa, taloustietoa, englantia, saksaa, psykologiaa, biologiaa (nyt 2 kurssia), kuvista, etiikkaa (jota ei ole tosin vielä kertaakaan ollut, koska kaikki tunnit ovat olleet peruttu) sekä fysiikkaa (sitäkään ei ole ollut). Koulussa kaikki menee ihan ok, mutta ymmärtäminen riippuu paljon opettajasta. Osa tunneista ovat tosi pitkäveteisiä.

Alussa olin vähän huono puhumaan ihmisille koulussa, mutta nyt menee jo hyvin! Tänään voin sanoa olevani ylpeä itsestäni, kun puhuin aika paljon Deborahin (ja nyt jo minun!) kavereiden kanssa. Lauantain juhannusjuhlassa tulin läheisemmäksi monien kanssa ja tänään Deborah kehuikin, miten hyvin puhuin siellä saksaa tyyppien kanssa. :)

Kouluun on parisen kilometriä matkaa ja se taittuu jalan. Suurin osa matkasta on ylämäkeä, sillä koulu sijaitsee mäellä/vuorella. Matka on siis hyvä pohjetreeni! Koulussa on lisäksi paljon portaita, kun rakennus on useammassa kerroksessa.

Samassa rakennuksessa ovat kaikki luokka-asteet, joten siellä näkee kaikenikäisiä nuoria. Vielä en siellä juurikaan osaa suunnistaa johonkin tiettyyn paikkaan, kun kaikki käytävät näyttävät niin samanlaisilta! :D Mielummin tietysti liikunkin jonkun kanssa kuin yksin.

Anne

Liikenteessä

Saksahan on tunnettu autobahnoistaan, joilla ajetaan tuhatta ja sataa. Ensimmäisenä päivänä Saksassa ajettiin Stuttgartista tänne Donzdorfiin ja maksiminopeus moottoritiellä oli 160 km/h. Äidin autossa onkin tarra, jossa lukee, että autolla saa ajaa max. 160. Moottoritiellä on myös pätkiä, joilla saa ajaa (vain) satasta tms.

Tykkään olla enemmän isän kuin äidin kyydissä, sillä hän ajaa miellyttävämmin. Kuitenkin suurin osa matkoista taittuu äidin kyydissä; kauppaan, tapahtumiin ja shoppailemaan. Pitkät matkat kuitenkin lähes aina isän autolla.

Olen ollut Saksassa monta kertaa ennenkin, myös auton kyydissä moottoritiellä. Nyt olen kuitenkin kiinnittänyt erityisesti huomiota joihinkin seikkoihin. Täällä varoitetaan autoilijaa lähinnä kaikesta. Tien liukkaudesta varoitetaan kolmiolla, jossa on lumihiutale. Ovat ilmeisesti helposti jäätyviä paikkoja, mutta kyseistä merkkiähän ei Suomessa ole. Lähinnä kaikki paikat ovat talvella helposti liukkaita. Moottoritiellä on märällä kelillä alemmat nopeusrajoitukset, mutta ei niitä varmaan ainakaan liian moni noudata.

Saksassa ei ole pakko käyttää autossa ajovaloja - isä käyttää, äiti ei. Vain pimeällä, tunneleissa ja parkkihalleissa valot on oltava päällä. Auto on kyllä paljon helpompi havaita, jos valot ovat päällä, joten pidän Suomen systeemiä parempana. Kadut ovat täällä monin paikoin kapeampia kuin Suomessa ja autoja on pysäköitynä katujen varsille miten sattuu.

Minulla on jo ajokortti (se on tosin Suomessa, kun se oli valmis vasta, kun olin jo Saksassa) ja autokoulussa olen oppinut, että liikennevaloissa ympyrävalolla käännyttäessä pitää väistää vastaantulevia ja jalankulkijoita. Täällä jalankulkijoiden väistämisestä kertoo vielä keltainen vilkkuva jalankulkijan kuvalla varustettu valo. Kärkikolmiot sijaitsevat usein kauempana risteyksestä kuin Suomessa, joten usein autoilijoille kerrotaan etuajo-oikeudesta liikennemerkillä. Suomessahan (lukuunottamatta isoja teitä, joilla etuajo-oikeus-merkki on) pitää kuikuilla, onko oikealta tulevalla kärkikolmiota. Ajattelin aiemmin, että vanhempani voisivat lähettää ajokorttini postissa, mutta enpä tiedä uskallanko täällä kuitenkaan ajaa. Jos kolaroisin näiden auton, niin olis vähän huonompi homma...

Liikenneteema jatkuu: Kävin eilen äidin ja isän kanssa Mercedes Benz -museossa Stuttgartissa. Lienee melko yllättävää, että siellä oli paljon autoja. Oli ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka lopussa oli vähän sillee: "auto, auto, auto, jee". Mutta siellä oli Kimi Räikkösen formulahaalari!

Tuo yks auto lähtee varmaan kohta lentoon!

Museon jälkeen käytiin Stuttgartin tv-tornissa, töllisteltiin sieltä sitten alas, otettiin kuvia ja juotiin kahvit ylhäällä olevassa kahvilassa. Illalla käytiin vielä perheen kantapaikassa, siinä italialaisessa missä olen kerran jo käynyt, ja söin sellasen ihanan pastavuoan.

Fehrsehturm Stuttgart, 217 metriä

Blogiani seuraavat vaihto-oppilaat: Jättäkää itsestänne merkkiä tuonne kommentteihin! :) Ja jos teilläkin on (vaihtoaiheisia) blogeja, niin seuraisin niitä mielelläni.

Anne

Juhannusjuhla

Eli eilen oli Salachissa Sonnwendfeier eli keskikesän juhla. Paikalla oli paljon väkeä, pelkästään Facebookissa tapahtumaan ilmoittautuneita oli melkein 400... Illalla seitsemän aikoihin Debon pari kaveria tuli tänne ja kahdeksan aikaan äiti vei meidät Salachiin. Ilta alkoi siinä määrin hyvin, että Deborahin yhden parhaimman kaverin oluet tippuivat ja särkyivät kadulle, kun auto yllätti hänet. Ei auttanut muu kuin ostaa uudet kaupasta, kun jääkaapissa huolella kylmennetyt oluet valuivat pitkin katua.

Juhannusjuhlissa oli paljon ihmisiä, joita olin jo tavannut koulussa ja muualla. Jo alkuillasta osa paikalla olijoista oli tosi humalassa. Pari tyttöä kaatuivat mun päälle, jolloin oluet kaatuivat päälleni, suoraan kaula-aukosta sisään. GEIL! Itken tosi helposti, joten aloin sitten itkemään. Ei ollut valmiiksikaan niin hyvä fiilis, kun tuntui, että en uskalla puhua kellekään mitään ja kaikilla taas omat jutut. Sitten tuo episodi vaan sai mut sitten itkemään. Onneksi kaikki ovat oikeasti tosi kivoja ja pian oli taas parempi mieli. Tuossa vaiheessa vaihdoin istumapaikkaa, jolloin olin niiden lähellä, joiden kanssa olin ollut enemmän tekemisissä. Ilta alkoikin mennä paremmin. :)

Mulla oli sitten kivoja keskusteluja ihmisten kanssa ja monet olivat kiinnostuneita Suomesta. Paikalla oli myös suuri kokko, joka lämmitti, kun myöhemmin tuli vähän kylmä.

Siellä oli kyllä kaunista. Mäeltä näkyi kauniisti kaupungin valot ja auringonlasku. Vähän myöhemmin sytytettiin sitten kokko, joka loi myös tunnelmaa + muuten olisi ollut aikalailla pilkkopimeää.
Yöllä tilattiin taksi porukalla kahdeksalle hengelle, joten ei tullut edes kalliiksi per nenä.

Lopulta ilta oli ehkä mukavin täällä ollessa!

Anne

TÖÖT

Eilen vietettiin taas iltaa jalkapallon parissa, kun Saksa kohtasi Kreikan. Saksa oli lähes koko ajan niskan päällä ja voitto tuli 4:2. Pian pihalta kuulu hirveetä karjuntaa ja autot ajoivat töötti pohjassa. Niin mikä jalkapallofanius? :) Tehtiin myös hedelmäsalaattia, jota syötiin kermavaahdon kanssa.

Torstai-iltana käytiin äidin ja nuorimman tytön kanssa Deichmannissa...jossain, en tiiä :D Kuitenkin Chantal osti korkkarit ja minä ostin tennarit. Ketju myy siis edullisia kenkiä. :) Illalla kävin äidin ja isän kanssa rakennusmarketissa ostamassa uuteen vessan oveen kahvan.

Perjantaina oli 6 tuntia koulua ja yhden aikoihin päästiin kotiin. Syötiin bratwurstia ja uusia perunoita ja kävin mopsin ja partacollien kanssa lenkillä - enää ikinä en lähde yksin molempien kanssa! :D Joku mies naureskeli mulle ja sanoi myös jotain, mutten tiedä mitä, joten tyydyin vain naurahtamaan. Myöhemmin kävelin vielä parin kilometrin päähän Kikiin (halpisvaateketju) ja ostin hameen ja pari korua. Paluumatkalla ostin "jäätelöparatiisista" jäätelöpikarin. :) Himoitsin sellasta jo kerran, kun kävin mopsin kanssa lenkillä.

Illalla klo 18:30 oli Donzdorfin musiikkikoulun konsertti, jossa Chantal soitti huilua koulun yhtyeessä. Meinas vähän tylsää olla ja kaupungin pääsalissa oli ihan hirmuisen kuuma! Esitysten taso ei ihan päätä huimannut, mutta kyllä joukkoon mahtui ihan hyviäkin :) SIELLÄ SOITETTIIN KITAROILLA UKKO-NOOA!!! Sen nimi oli vaan "Skandinavinen tanssi" tai jotain :D Kysyin äidiltä, että onko tuttu biisi, ja ei ollut. Suomessahan kaikki osaavat sen laulaa.

Tänään täälläkin vietetään juhannusta! Mennään  illalla Salachiin juhannustapahtumaan. Tänään sää on aika sopiva, ei ole enää ahdistavan kuumaa.

Tästä se päivä alkaa sitten lyhentyä.

Anne

---

Muutama päivä on taas vierähtänyt ja on aika päivittää kuulumisia. Ensinnäkin on tosi kuuma, eikä eväänsä passaa liikauttaa tai tulee heti hirveen kuuma. Aattelin, että tänään voisin mopata täällä, mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. Tämä ja eilinen päivä (ma-ti) on koulusta vapaata ylioppilaskirjoitusten vuoksi.

Lauantaina oli niin ikään todella kuuma. Lauantaiaamuna käytiin äidin ja kahden koiran kanssa aika pitkällä lenkillä, käveltiin tuonne vuorille. Tänä kesänä ekaa kertaa sitten paloivat käsivarret ja rintakehä. Oli vähän pilveilevä (mutta todella kuuma!) ilma, joten ajattelin, ettei aurinko niin pahasti ota. Käytiin päivällä myös ostamassa grillattavia ja mukana kauppareissulla oli ensimmäistä kertaa myös isä! Lauantai-iltana mentiin Debon kanssa Süßenissä Summer Rock Festivalissa. Siellä soittivat Spend A Sent, Dezemberkind ja Unicore. Ensimmäinen oli suosikkini. Kaikki musiikki oli hyvää, myös olut ja currywursti. En juurikaan jutellut muiden kanssa, kun oli huono kuuluvuus ja tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi, kun kaikilla oli omat jutut menossa.

Sunnuntaina sitten grillattiin, jonka jälkeen illalla lähdettiin Deborahin kaverin luokse katsomaan jalkapalloa. Saksa voitti Tanskan 2:1. Parvekkeella istuskeltiin ja pelin jälkeen tyypit jutteli kaikesta. Olin kyllä ihan pihalla, koska kaikki puhuivat niin nopeasti. Olo oli ulkopuolinen, kun en osannut mitään sanoa sitten mihinkään. Välillä täällä onkin hetkiä, jolloin miettiin, että miksi ihmeessä olen täällä. En ole mikään maailman sosiaalisin ihminen ja uusien ihmisten kanssa on aina vähän ongelmia jutella.

Eilen maanantaina käytiin Saksan suurimmassa huvipuistossa, Europe Parkissa. Olin jo viisaampi ja laitoin aurinkorasvaa ja lisäksi myöhemmin päivällä pidin ohutta kauluspaitaa päällä, kun iho on vielä vähän herkkänä. Mukana olivat minä, isä, äiti, Deborah ja yksi kaveri. Siellä oli ihan hirveesti vuoristoratoja ja lopussa pää ei enää kestänyt mennä tyttöjen kanssa pariin viimeiseen. Päivä oli kaikenkaikkiaan tosi kiva, vaikka ennen kotiinlähtöä olin aika kuollut. Onneksi sain autossa jo nukuttua, koska edeltävän yön unet jäivät 4-5 tuntiin. Käytiin illalla huvipuistosta tullessa syömässä italialaisessa ravintola-pizzeriassa. Söin pizzan, ja oli kyllä hyvää. Oli kiva syödä yhdessä ulkona ja tajusin lähes kaiken mistä puhuttiin ja otin osaa keskusteluun! :) Ainoa häiritsevä tekijä oli se, että aluksi työntekijät katsoivat jalkapalloa ja tv oli aika isolla, ja vielä italiaksi. Kun ottelu oli ohi, tv laitettiin onneksi pienemmälle. Päivä oli kiva ja illalla olin tosi väsynyt. Nukkumaan mennessä tunsin yhä olevani vuoristoradassa... ja oli kuuma, mutta sain ihan hyvin kuitenkin nukuttua.

Nyt lähdetään äidin kanssa kauppoille ostamaan mulle aurinkorasvaa ja juomista sekä tarvikkeita salaatin tekoon. :)

Anne

Huh hellettä

Tänään oli, ja on edelleen, tosi lämmin päivä. Helleraja meni hyvinkin rikki, en tosin tiedä tarkkaa lämpötilaa. Ensi viikosta tulee ennusteiden mukaan todella kuuma, mutta ei pidä nyt valittaa, kun ensin vain satoi ja oli vähän kylmää. Itelleni sopii tosin paremmin vähän viileämpi kuin hirveän kuuma ilma. Minun huone on täällä kolmannessa kerroksessa eli ihan ylhäällä, joten täällä on kuumempi kuin alakerrassa. Tänä yönä voi olla, ettei peitto ole tarpeen.

Yhden maissa tultiin koulusta kotiin, syötiin ja pian lähdettiinkin Göppingeniin. Göppingen on siis isompi paikka täällä - vrt. Saarijärveltä lähdetään Jyväskylään shoppailemaan - mutta ei ole edes yhtä kaukana. Matkalla otettiin Deborahin poikaystävä matkaan ja Deborah onkin huomiseen asti hänen luonaan. Shoppailin sitten vähän äidin ja nuorimman tytön kanssa; ostin korusetin, jossa oli kaulakoru ja korvikset. Syötiin myös ihanat jäätelöannokset, minä otin tiramisujäätelöannoksen. :)

Göppingenistä tullessa käytiin tosi isossa eläintarvikemarketissa, josta ostettiin mm. Louis'lle vinkuva possu, joka ei enää edes vingu. :( Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen Louis oli jo purrut siltä possulta suukappaleen irti. Siitä huolimatta lelusta oli (ja tulee olemaan) vielä paljon iloa! Täällä tuntuukin olevan paljon enemmän erikoisliikkeitä tai ovat ainakin isompia. Onhan Suomessakin esim. juuri eläintarvikeliikkeitä, mutta ovat huomattavasti pienempiä. Eipä sitä populaa niin paljon Suomessa olekaan...


Eilen isä sai autonsa takaisin korjaamolta. Se ei siis viime sunnuntaina startannut, kun oltiin lähdössä Sigmarinneniin linnaa katsastamaan. Täällä auto tuntuukin olevan todella tärkeä, eikä kovinkaan pitkiä matkoja mielellään kävellä. Ja ajoja ei mitenkään etukäteen suunnitella - voi olla, että vapaapäivänä käydään kolmena eri kertana kaupassa! :D

Onneksi huomenna saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa!

Anne