Liikenteessä

Saksahan on tunnettu autobahnoistaan, joilla ajetaan tuhatta ja sataa. Ensimmäisenä päivänä Saksassa ajettiin Stuttgartista tänne Donzdorfiin ja maksiminopeus moottoritiellä oli 160 km/h. Äidin autossa onkin tarra, jossa lukee, että autolla saa ajaa max. 160. Moottoritiellä on myös pätkiä, joilla saa ajaa (vain) satasta tms.

Tykkään olla enemmän isän kuin äidin kyydissä, sillä hän ajaa miellyttävämmin. Kuitenkin suurin osa matkoista taittuu äidin kyydissä; kauppaan, tapahtumiin ja shoppailemaan. Pitkät matkat kuitenkin lähes aina isän autolla.

Olen ollut Saksassa monta kertaa ennenkin, myös auton kyydissä moottoritiellä. Nyt olen kuitenkin kiinnittänyt erityisesti huomiota joihinkin seikkoihin. Täällä varoitetaan autoilijaa lähinnä kaikesta. Tien liukkaudesta varoitetaan kolmiolla, jossa on lumihiutale. Ovat ilmeisesti helposti jäätyviä paikkoja, mutta kyseistä merkkiähän ei Suomessa ole. Lähinnä kaikki paikat ovat talvella helposti liukkaita. Moottoritiellä on märällä kelillä alemmat nopeusrajoitukset, mutta ei niitä varmaan ainakaan liian moni noudata.

Saksassa ei ole pakko käyttää autossa ajovaloja - isä käyttää, äiti ei. Vain pimeällä, tunneleissa ja parkkihalleissa valot on oltava päällä. Auto on kyllä paljon helpompi havaita, jos valot ovat päällä, joten pidän Suomen systeemiä parempana. Kadut ovat täällä monin paikoin kapeampia kuin Suomessa ja autoja on pysäköitynä katujen varsille miten sattuu.

Minulla on jo ajokortti (se on tosin Suomessa, kun se oli valmis vasta, kun olin jo Saksassa) ja autokoulussa olen oppinut, että liikennevaloissa ympyrävalolla käännyttäessä pitää väistää vastaantulevia ja jalankulkijoita. Täällä jalankulkijoiden väistämisestä kertoo vielä keltainen vilkkuva jalankulkijan kuvalla varustettu valo. Kärkikolmiot sijaitsevat usein kauempana risteyksestä kuin Suomessa, joten usein autoilijoille kerrotaan etuajo-oikeudesta liikennemerkillä. Suomessahan (lukuunottamatta isoja teitä, joilla etuajo-oikeus-merkki on) pitää kuikuilla, onko oikealta tulevalla kärkikolmiota. Ajattelin aiemmin, että vanhempani voisivat lähettää ajokorttini postissa, mutta enpä tiedä uskallanko täällä kuitenkaan ajaa. Jos kolaroisin näiden auton, niin olis vähän huonompi homma...

Liikenneteema jatkuu: Kävin eilen äidin ja isän kanssa Mercedes Benz -museossa Stuttgartissa. Lienee melko yllättävää, että siellä oli paljon autoja. Oli ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka lopussa oli vähän sillee: "auto, auto, auto, jee". Mutta siellä oli Kimi Räikkösen formulahaalari!

Tuo yks auto lähtee varmaan kohta lentoon!

Museon jälkeen käytiin Stuttgartin tv-tornissa, töllisteltiin sieltä sitten alas, otettiin kuvia ja juotiin kahvit ylhäällä olevassa kahvilassa. Illalla käytiin vielä perheen kantapaikassa, siinä italialaisessa missä olen kerran jo käynyt, ja söin sellasen ihanan pastavuoan.

Fehrsehturm Stuttgart, 217 metriä

Blogiani seuraavat vaihto-oppilaat: Jättäkää itsestänne merkkiä tuonne kommentteihin! :) Ja jos teilläkin on (vaihtoaiheisia) blogeja, niin seuraisin niitä mielelläni.

Anne