Oho

Voi ei, olin unohtanu tän blogin ihan täysin! Vaihtari-Michelle lähti jo kolmisen viikkoa sitten takaisin Saksaan ja meillä oli muuten tosi hauskaa yhdessä! Meistä tuli tosi hyviä kavereita ja aikomuksena on tavata taas ensi kesänä.

Käytiin mm. mökillä, serkun häissä, Kivikauden kylässä, Ähtärin eläinpuistossa, Tuurissa ja Jyväskylässä. Vaihtari tykkäsi ajastaan Suomessa, vaikka koti-ikävää oli toki välillä ja koulussa ajoittain tylsää.

Tämä taitaa nyt olla tämän blogin loppu. Kiitos lukijoille ja toivottavasti oli edes osittain kiinnostavaa luettavaa. Olisi pitänyt jaksaa ladata tänne enemmän kuvia jne., mutta joo.

Sateista syksyn jatkoa... (jee)
Anne

Vaihtari meillä

Pian 16 vuotta täyttävä Michelle on ollut meillä sunnuntai-illasta lähtien ja hän on tosi mukava :) Tuntuu vain, etten saa mitään selitettyä hyvällä saksalla, vaikka itse Saksassa ollessa ei tuntunut olevan vaikeuksia sen kanssa... Tuntuu, että nyt joutuisin käyttämään kaikkia sellaisia sanoja selittäessäni, mitä en osaa. Tällaista ongelmaa ei mulla juurikaan ollut Saksassa. Kyllä kai tämä tästä.

Tänään meinattiin mennä Kivikauden kylään, mutta koko päiväksi on luvattu sadetta ja aika kylmäkin on, joten varmaan viimeinen lomapäivä kuluu sisällä. Käydään ehkä myöhemmin kahvilla, kun eilen kahvila oli jo kiinni, kun muistin aukioloajat väärin. Ollaan jo katottu ensimmäinen tuotantokausi True Bloodia. Se on mun lempparisarja ja katon tuotantokausia nyt kolmatta kertaa, koska Michelle innostui siitä myös kovasti!

Huomenna alkaa sitten koulu ja tänään pitää katella kirjat ym. valmiiksi.

Mukavaa koulunalkua kaikille!
Anne

Kotona

Lienee aika jo kertoa, että olen kotona. Oikeastaan tulin kotiin jo reilu viikko sitten oltuani ensin muutaman päivän ajan siskon luona Bonnissa. Kotona aika on kulunut mökkeillessä ja ihmetellessä tätä Suomen kesää, sehän on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Mökillä on saanut rauhassa miettiä asioita ja ottaa rennosti saunoen ja luonnon ääniä kuunnellen.

Huomenna tapaan parasta ystävääni ensimmäistä kertaa reissun jälkeen, kun menen hänen luokseen yöksi. On jo aikakin - ikävä on kauhea!

Kuukauden päästä vaihto-oppilas Michelle asuukin jo meillä ja sitten saatan päivitellä jotain pientä. Pitäis kehitellä vielä kaikkea kivaa tekemistä hänen varalleen! :)

Hyvää loppulomaa - tai yksinkertaisesti loppukesää, jos lomaa ei satu tällä hetkellä olemaan!

Anne

Tokavika ilta

Lähtö lähenee pelottavan nopeasti. Huomenna on viimeinen koulupäivä, sillä aikaisin perjantaiaamuna lähtee juna Süßenistä Stuttgartiin ja Stuttgartista matka jatkuu edelleen Bonniin siskon luo. Parina edellisenä iltana olen ollut tosi haikeena, mutta nyt on onneksi ihan hyvä mieli, vaikka lähtö toki harmittaa.

Ajattelin, että pitääköhän nää mulle jotkut läksiäispirskeet. Ehkäpä yllätysläksiäiset? Mutta ei varmaan mitään hirmusia juhlia, koska viimeinen iltani on torstaina, eli keskellä kouluviikkoa. Mennään ilmeisesti italialaiseen syömään. Parempi olla odottamatta mitään, ettei tule ainakaan pettymyksiä. Koti-ilta leffan parissa ja illalla syömään italialaista kuulostaa tosin hyvältä! :)

Tänään kävin äidin kanssa Donzdorfin torilla markkinoilla. Ostettiin aprikooseja ja ostin 5 vyötä. Ensin ajattelin ostaa 3 kpl 10 €, mutta myyjä sanoi, että saan 4 kpl 12 €:lla, koska oon tämmönen blondi (höhhöö, mutta ainahan markkinamiehet on tollasia ja oli se myyjä kyllä aika seksikäs näky keltaisine harottavine hampaineen....) ja antoi vielä yhden kaupan päälle. Matkaan tarttui siis 5 vyötä. Vyö, joka mulla oli mukana katkesi, joten oli ihan hyvä juttu, kun löysin uusia.

Täällä leikkeleet ovat muuten tosi hyviä, varsinkin jos niitä ostetaan lihakaupasta. Leberkäse on suosikkini. Leber = maksa ja Käse = juusto. Leikkeleellä ei ole tosin mitään tekemistä maksan tai juuston kanssa. Mahtaiskohan sitä löytyä Lidlistä sitten kotona...

Louis-mopsi kuorsaa jaloissa ja tv:ssä pyörii Gute Zeiten, schlechte Zeiten (= Hyvät ajat, huonot ajat). Sarja on lähinnä Salkkareitten luokkaa. Tänään lämpötilä oli 32°C, kun käytiin isän kanssa kaupassa kuuden maissa.

Onneksi aikaa Saksassa on jäljellä vielä tiistaihin saakka. Perjantaina lähtö siis Donzdorfista katselemaan, mikä meininki Bonnissa on.

 so gut!

Anne

Vajaa viikko jäljellä

Viimeinen kouluviikko starttaa huomenna ja perjantaiaamuna lähden junalla Bonniin siskon luokse käymään ennen Suomeen palaamista. Nyt mulla on hirveen paha mieli, että kohta pitää lähteä kotiin. Oon niin tottunut täällä olemiseen ja kiintynyt mun isäntäperheeseen. Voin vaan kuvitella, miltä vuoden vaihdossa olleista tuntuu lähteä kotiin!!!

Torstaina käytiin Göppingenissä suurella areenalla katsomassa jalkapallon EM-ottelua, kun siellä näytettiin Saksa-Italia ottelua livenä. Valitettavasti Italia voitti, eikä tunnelma paikan päällä ollut sen vuoksi mitenkään huikea. Aina EM-otteluiden jälkeen ihmiset ajelevat kaupungilla liput liehuen ja tööttäillen. Itaaaliaaa-huudot kaikuivat kaduilla, kun käveltiin rautatieasemalle ottelun loputtua.

Perjantaina käytiin äidin ja perheen vanhimman tytön kanssa Deichmannilla katselemassa kenkiä. Mercedes osti sandaalit ja minä ostin kahdet kengät: kävelykengät, joissa korkoa sekä tennarit. Maksoivat 10 ja 5 euroa! Ich ♥ Deichmann! Hyviä kenkiä edullisesti. :)
Eilen lauantaina käytiin uimarannalla, ja vesi oli lämmintä (suomalaiselle). Sinne ajettiin n. tunnin matka. Illalla grillailtiin pihalla :) Eilen oli vielä (pitkästi) yli 30 astetta, mutta illalla alkoi satamaan ja ukkostamaan. Tänäänkin on satanut, joten lämpötila on alle kahdenkymmenen. Ilma tuntuu kyllä ihanan raikkaalta hirmuhelteiden jälkeen. Saksassa onkin tavallista, että ensin on todella kuuma ja sitten tulee ukkonen ja sataa kaatamalla.

Tästä ei tule kyllä mitään, jos mietin pois lähtöä, koska tulen vain niin surulliseksi. Pitää koittaa ottaa kaikki mahdollinen irti viimeisistä päivistä. Ja voinhan (ja aionkin) tulla käymään täällä myöhemmin! Viimeistään ensi kesänä seuraavan kerran.

Siinä pari tämän perheen söpöläistä, Luna ja Zora


Anne

buuh

Oon niin poikki nyt, etten jaksa kirjottaa, vaikka tänään meinasinkin. Sen verran voin sanoa, että mun Kinder Riegelit (Kinder-suklaapatukat) on ihan sulaneet. Ne on nyt niinku sellasta Nutellaa. Pitäis varmaan viedä ne jääkaappiin, koska täällä lämpötila on yli 30 astetta. On siinä Suomen kesässäkin puolensa...

Koulu

Koulu on nimeltään Rechberg-Gymnasium ja käyn Deborahin kanssa samoilla kursseilla. Tänään menin tosin eka kertaa eri kurssille, biologian tunnille ranskan sijaan. En ole sanaakaan ranskan tunneilla ymmärtänyt, joten olen tehnyt siellä jotain muuta. Ajateltiin, että olisi parempi mennä johonkin muualle, joten menin yhden kivan tytön kanssa bilsaan. :)

Meillä on matikkaa, taloustietoa, englantia, saksaa, psykologiaa, biologiaa (nyt 2 kurssia), kuvista, etiikkaa (jota ei ole tosin vielä kertaakaan ollut, koska kaikki tunnit ovat olleet peruttu) sekä fysiikkaa (sitäkään ei ole ollut). Koulussa kaikki menee ihan ok, mutta ymmärtäminen riippuu paljon opettajasta. Osa tunneista ovat tosi pitkäveteisiä.

Alussa olin vähän huono puhumaan ihmisille koulussa, mutta nyt menee jo hyvin! Tänään voin sanoa olevani ylpeä itsestäni, kun puhuin aika paljon Deborahin (ja nyt jo minun!) kavereiden kanssa. Lauantain juhannusjuhlassa tulin läheisemmäksi monien kanssa ja tänään Deborah kehuikin, miten hyvin puhuin siellä saksaa tyyppien kanssa. :)

Kouluun on parisen kilometriä matkaa ja se taittuu jalan. Suurin osa matkasta on ylämäkeä, sillä koulu sijaitsee mäellä/vuorella. Matka on siis hyvä pohjetreeni! Koulussa on lisäksi paljon portaita, kun rakennus on useammassa kerroksessa.

Samassa rakennuksessa ovat kaikki luokka-asteet, joten siellä näkee kaikenikäisiä nuoria. Vielä en siellä juurikaan osaa suunnistaa johonkin tiettyyn paikkaan, kun kaikki käytävät näyttävät niin samanlaisilta! :D Mielummin tietysti liikunkin jonkun kanssa kuin yksin.

Anne

Liikenteessä

Saksahan on tunnettu autobahnoistaan, joilla ajetaan tuhatta ja sataa. Ensimmäisenä päivänä Saksassa ajettiin Stuttgartista tänne Donzdorfiin ja maksiminopeus moottoritiellä oli 160 km/h. Äidin autossa onkin tarra, jossa lukee, että autolla saa ajaa max. 160. Moottoritiellä on myös pätkiä, joilla saa ajaa (vain) satasta tms.

Tykkään olla enemmän isän kuin äidin kyydissä, sillä hän ajaa miellyttävämmin. Kuitenkin suurin osa matkoista taittuu äidin kyydissä; kauppaan, tapahtumiin ja shoppailemaan. Pitkät matkat kuitenkin lähes aina isän autolla.

Olen ollut Saksassa monta kertaa ennenkin, myös auton kyydissä moottoritiellä. Nyt olen kuitenkin kiinnittänyt erityisesti huomiota joihinkin seikkoihin. Täällä varoitetaan autoilijaa lähinnä kaikesta. Tien liukkaudesta varoitetaan kolmiolla, jossa on lumihiutale. Ovat ilmeisesti helposti jäätyviä paikkoja, mutta kyseistä merkkiähän ei Suomessa ole. Lähinnä kaikki paikat ovat talvella helposti liukkaita. Moottoritiellä on märällä kelillä alemmat nopeusrajoitukset, mutta ei niitä varmaan ainakaan liian moni noudata.

Saksassa ei ole pakko käyttää autossa ajovaloja - isä käyttää, äiti ei. Vain pimeällä, tunneleissa ja parkkihalleissa valot on oltava päällä. Auto on kyllä paljon helpompi havaita, jos valot ovat päällä, joten pidän Suomen systeemiä parempana. Kadut ovat täällä monin paikoin kapeampia kuin Suomessa ja autoja on pysäköitynä katujen varsille miten sattuu.

Minulla on jo ajokortti (se on tosin Suomessa, kun se oli valmis vasta, kun olin jo Saksassa) ja autokoulussa olen oppinut, että liikennevaloissa ympyrävalolla käännyttäessä pitää väistää vastaantulevia ja jalankulkijoita. Täällä jalankulkijoiden väistämisestä kertoo vielä keltainen vilkkuva jalankulkijan kuvalla varustettu valo. Kärkikolmiot sijaitsevat usein kauempana risteyksestä kuin Suomessa, joten usein autoilijoille kerrotaan etuajo-oikeudesta liikennemerkillä. Suomessahan (lukuunottamatta isoja teitä, joilla etuajo-oikeus-merkki on) pitää kuikuilla, onko oikealta tulevalla kärkikolmiota. Ajattelin aiemmin, että vanhempani voisivat lähettää ajokorttini postissa, mutta enpä tiedä uskallanko täällä kuitenkaan ajaa. Jos kolaroisin näiden auton, niin olis vähän huonompi homma...

Liikenneteema jatkuu: Kävin eilen äidin ja isän kanssa Mercedes Benz -museossa Stuttgartissa. Lienee melko yllättävää, että siellä oli paljon autoja. Oli ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka lopussa oli vähän sillee: "auto, auto, auto, jee". Mutta siellä oli Kimi Räikkösen formulahaalari!

Tuo yks auto lähtee varmaan kohta lentoon!

Museon jälkeen käytiin Stuttgartin tv-tornissa, töllisteltiin sieltä sitten alas, otettiin kuvia ja juotiin kahvit ylhäällä olevassa kahvilassa. Illalla käytiin vielä perheen kantapaikassa, siinä italialaisessa missä olen kerran jo käynyt, ja söin sellasen ihanan pastavuoan.

Fehrsehturm Stuttgart, 217 metriä

Blogiani seuraavat vaihto-oppilaat: Jättäkää itsestänne merkkiä tuonne kommentteihin! :) Ja jos teilläkin on (vaihtoaiheisia) blogeja, niin seuraisin niitä mielelläni.

Anne

Juhannusjuhla

Eli eilen oli Salachissa Sonnwendfeier eli keskikesän juhla. Paikalla oli paljon väkeä, pelkästään Facebookissa tapahtumaan ilmoittautuneita oli melkein 400... Illalla seitsemän aikoihin Debon pari kaveria tuli tänne ja kahdeksan aikaan äiti vei meidät Salachiin. Ilta alkoi siinä määrin hyvin, että Deborahin yhden parhaimman kaverin oluet tippuivat ja särkyivät kadulle, kun auto yllätti hänet. Ei auttanut muu kuin ostaa uudet kaupasta, kun jääkaapissa huolella kylmennetyt oluet valuivat pitkin katua.

Juhannusjuhlissa oli paljon ihmisiä, joita olin jo tavannut koulussa ja muualla. Jo alkuillasta osa paikalla olijoista oli tosi humalassa. Pari tyttöä kaatuivat mun päälle, jolloin oluet kaatuivat päälleni, suoraan kaula-aukosta sisään. GEIL! Itken tosi helposti, joten aloin sitten itkemään. Ei ollut valmiiksikaan niin hyvä fiilis, kun tuntui, että en uskalla puhua kellekään mitään ja kaikilla taas omat jutut. Sitten tuo episodi vaan sai mut sitten itkemään. Onneksi kaikki ovat oikeasti tosi kivoja ja pian oli taas parempi mieli. Tuossa vaiheessa vaihdoin istumapaikkaa, jolloin olin niiden lähellä, joiden kanssa olin ollut enemmän tekemisissä. Ilta alkoikin mennä paremmin. :)

Mulla oli sitten kivoja keskusteluja ihmisten kanssa ja monet olivat kiinnostuneita Suomesta. Paikalla oli myös suuri kokko, joka lämmitti, kun myöhemmin tuli vähän kylmä.

Siellä oli kyllä kaunista. Mäeltä näkyi kauniisti kaupungin valot ja auringonlasku. Vähän myöhemmin sytytettiin sitten kokko, joka loi myös tunnelmaa + muuten olisi ollut aikalailla pilkkopimeää.
Yöllä tilattiin taksi porukalla kahdeksalle hengelle, joten ei tullut edes kalliiksi per nenä.

Lopulta ilta oli ehkä mukavin täällä ollessa!

Anne

TÖÖT

Eilen vietettiin taas iltaa jalkapallon parissa, kun Saksa kohtasi Kreikan. Saksa oli lähes koko ajan niskan päällä ja voitto tuli 4:2. Pian pihalta kuulu hirveetä karjuntaa ja autot ajoivat töötti pohjassa. Niin mikä jalkapallofanius? :) Tehtiin myös hedelmäsalaattia, jota syötiin kermavaahdon kanssa.

Torstai-iltana käytiin äidin ja nuorimman tytön kanssa Deichmannissa...jossain, en tiiä :D Kuitenkin Chantal osti korkkarit ja minä ostin tennarit. Ketju myy siis edullisia kenkiä. :) Illalla kävin äidin ja isän kanssa rakennusmarketissa ostamassa uuteen vessan oveen kahvan.

Perjantaina oli 6 tuntia koulua ja yhden aikoihin päästiin kotiin. Syötiin bratwurstia ja uusia perunoita ja kävin mopsin ja partacollien kanssa lenkillä - enää ikinä en lähde yksin molempien kanssa! :D Joku mies naureskeli mulle ja sanoi myös jotain, mutten tiedä mitä, joten tyydyin vain naurahtamaan. Myöhemmin kävelin vielä parin kilometrin päähän Kikiin (halpisvaateketju) ja ostin hameen ja pari korua. Paluumatkalla ostin "jäätelöparatiisista" jäätelöpikarin. :) Himoitsin sellasta jo kerran, kun kävin mopsin kanssa lenkillä.

Illalla klo 18:30 oli Donzdorfin musiikkikoulun konsertti, jossa Chantal soitti huilua koulun yhtyeessä. Meinas vähän tylsää olla ja kaupungin pääsalissa oli ihan hirmuisen kuuma! Esitysten taso ei ihan päätä huimannut, mutta kyllä joukkoon mahtui ihan hyviäkin :) SIELLÄ SOITETTIIN KITAROILLA UKKO-NOOA!!! Sen nimi oli vaan "Skandinavinen tanssi" tai jotain :D Kysyin äidiltä, että onko tuttu biisi, ja ei ollut. Suomessahan kaikki osaavat sen laulaa.

Tänään täälläkin vietetään juhannusta! Mennään  illalla Salachiin juhannustapahtumaan. Tänään sää on aika sopiva, ei ole enää ahdistavan kuumaa.

Tästä se päivä alkaa sitten lyhentyä.

Anne

---

Muutama päivä on taas vierähtänyt ja on aika päivittää kuulumisia. Ensinnäkin on tosi kuuma, eikä eväänsä passaa liikauttaa tai tulee heti hirveen kuuma. Aattelin, että tänään voisin mopata täällä, mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. Tämä ja eilinen päivä (ma-ti) on koulusta vapaata ylioppilaskirjoitusten vuoksi.

Lauantaina oli niin ikään todella kuuma. Lauantaiaamuna käytiin äidin ja kahden koiran kanssa aika pitkällä lenkillä, käveltiin tuonne vuorille. Tänä kesänä ekaa kertaa sitten paloivat käsivarret ja rintakehä. Oli vähän pilveilevä (mutta todella kuuma!) ilma, joten ajattelin, ettei aurinko niin pahasti ota. Käytiin päivällä myös ostamassa grillattavia ja mukana kauppareissulla oli ensimmäistä kertaa myös isä! Lauantai-iltana mentiin Debon kanssa Süßenissä Summer Rock Festivalissa. Siellä soittivat Spend A Sent, Dezemberkind ja Unicore. Ensimmäinen oli suosikkini. Kaikki musiikki oli hyvää, myös olut ja currywursti. En juurikaan jutellut muiden kanssa, kun oli huono kuuluvuus ja tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi, kun kaikilla oli omat jutut menossa.

Sunnuntaina sitten grillattiin, jonka jälkeen illalla lähdettiin Deborahin kaverin luokse katsomaan jalkapalloa. Saksa voitti Tanskan 2:1. Parvekkeella istuskeltiin ja pelin jälkeen tyypit jutteli kaikesta. Olin kyllä ihan pihalla, koska kaikki puhuivat niin nopeasti. Olo oli ulkopuolinen, kun en osannut mitään sanoa sitten mihinkään. Välillä täällä onkin hetkiä, jolloin miettiin, että miksi ihmeessä olen täällä. En ole mikään maailman sosiaalisin ihminen ja uusien ihmisten kanssa on aina vähän ongelmia jutella.

Eilen maanantaina käytiin Saksan suurimmassa huvipuistossa, Europe Parkissa. Olin jo viisaampi ja laitoin aurinkorasvaa ja lisäksi myöhemmin päivällä pidin ohutta kauluspaitaa päällä, kun iho on vielä vähän herkkänä. Mukana olivat minä, isä, äiti, Deborah ja yksi kaveri. Siellä oli ihan hirveesti vuoristoratoja ja lopussa pää ei enää kestänyt mennä tyttöjen kanssa pariin viimeiseen. Päivä oli kaikenkaikkiaan tosi kiva, vaikka ennen kotiinlähtöä olin aika kuollut. Onneksi sain autossa jo nukuttua, koska edeltävän yön unet jäivät 4-5 tuntiin. Käytiin illalla huvipuistosta tullessa syömässä italialaisessa ravintola-pizzeriassa. Söin pizzan, ja oli kyllä hyvää. Oli kiva syödä yhdessä ulkona ja tajusin lähes kaiken mistä puhuttiin ja otin osaa keskusteluun! :) Ainoa häiritsevä tekijä oli se, että aluksi työntekijät katsoivat jalkapalloa ja tv oli aika isolla, ja vielä italiaksi. Kun ottelu oli ohi, tv laitettiin onneksi pienemmälle. Päivä oli kiva ja illalla olin tosi väsynyt. Nukkumaan mennessä tunsin yhä olevani vuoristoradassa... ja oli kuuma, mutta sain ihan hyvin kuitenkin nukuttua.

Nyt lähdetään äidin kanssa kauppoille ostamaan mulle aurinkorasvaa ja juomista sekä tarvikkeita salaatin tekoon. :)

Anne

Huh hellettä

Tänään oli, ja on edelleen, tosi lämmin päivä. Helleraja meni hyvinkin rikki, en tosin tiedä tarkkaa lämpötilaa. Ensi viikosta tulee ennusteiden mukaan todella kuuma, mutta ei pidä nyt valittaa, kun ensin vain satoi ja oli vähän kylmää. Itelleni sopii tosin paremmin vähän viileämpi kuin hirveän kuuma ilma. Minun huone on täällä kolmannessa kerroksessa eli ihan ylhäällä, joten täällä on kuumempi kuin alakerrassa. Tänä yönä voi olla, ettei peitto ole tarpeen.

Yhden maissa tultiin koulusta kotiin, syötiin ja pian lähdettiinkin Göppingeniin. Göppingen on siis isompi paikka täällä - vrt. Saarijärveltä lähdetään Jyväskylään shoppailemaan - mutta ei ole edes yhtä kaukana. Matkalla otettiin Deborahin poikaystävä matkaan ja Deborah onkin huomiseen asti hänen luonaan. Shoppailin sitten vähän äidin ja nuorimman tytön kanssa; ostin korusetin, jossa oli kaulakoru ja korvikset. Syötiin myös ihanat jäätelöannokset, minä otin tiramisujäätelöannoksen. :)

Göppingenistä tullessa käytiin tosi isossa eläintarvikemarketissa, josta ostettiin mm. Louis'lle vinkuva possu, joka ei enää edes vingu. :( Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen Louis oli jo purrut siltä possulta suukappaleen irti. Siitä huolimatta lelusta oli (ja tulee olemaan) vielä paljon iloa! Täällä tuntuukin olevan paljon enemmän erikoisliikkeitä tai ovat ainakin isompia. Onhan Suomessakin esim. juuri eläintarvikeliikkeitä, mutta ovat huomattavasti pienempiä. Eipä sitä populaa niin paljon Suomessa olekaan...


Eilen isä sai autonsa takaisin korjaamolta. Se ei siis viime sunnuntaina startannut, kun oltiin lähdössä Sigmarinneniin linnaa katsastamaan. Täällä auto tuntuukin olevan todella tärkeä, eikä kovinkaan pitkiä matkoja mielellään kävellä. Ja ajoja ei mitenkään etukäteen suunnitella - voi olla, että vapaapäivänä käydään kolmena eri kertana kaupassa! :D

Onneksi huomenna saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa!

Anne

2-1

Tänään oli koulua aamupäivällä vain 2 tuntia, koska muut tunnit oli peruttu! Tänään oli siis tosi rento päivä. Aamulla kouluun kävellessä satoi taivaan täydeltä ja pitkin päivää tuli kaameita sadekuuroja. Kävin Louis-mopsin kanssa tänään toista kertaa lenkillä, käveltiin läheiselle (näiden mielestä kaukaiselle) hautausmaalle. Oli kyllä todella kaunis hautausmaa; paljon paremmin hoidettu ja hautakivet olivat kauniimpia ja erilaisia kuin Suomessa. Ajattelin, että johtuuko hautausmaiden (kuolleiden) suurempi arvostus katolilaisuudesta, mutta perheen äidin mielestä ei. En sitten tiedä...

Louis, pikkupoika n. 1 v.

Tänään soi radiossa joku "football is my life..." -biisi. 

Se kertonee jotain tästä kuvasta. :)

Nyt tosiaan katsotaan Saksa-Alankomaat -jalkapallo-ottelua ja tilanne on 2-1 Saksalle!

Anne

Arki alkoi

No niin... ensimmäinen koulupäivä täällä alkoi sen verran hyvin, että nukuin pommiin!  :D Herätys oli soimassa, mutta en vissiin herännyt siihen. Äiti tarjoutui illalla herättämään minut, mutta sanoin, että laitan herätyksen. Äiti tuli sitten onneksi herättämään 50 minuuttia ennen lähtöä ja kyllä kerkesin ihan ok, mutta olisin halunnut ensimmäiseksi aamuksi vähän enemmän pelivaraa. Äiti vei meidät autolla kouluun, koska aamulla satoi paljon. Äsken oli taas pieni sadekuuro, mutta se meni yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.

Ensiksi mentiin äidin kanssa kansliaan hakemaan mulle lukujärjestys ja kertomaan rehtori Fischerille, että täällä ollaan. Koulu alkoi 7:45 ja ensiksi oli 2 tuntia taloustietoa. Miesopettaja oli kiva ja kyseli jotain perustietoja minusta ja lupasi puhua vähän hitaammin kuin normaalisti. Sanoi kuitenkin unohtavansa sen viidessä minuutissa. :D Aiheena oli työntekijän oikeudet jne. Käyn siis Deborahin kanssa samoilla kursseilla.

Seuraavaksi oli 2 tuntia hyppyä jolloin Deborah luki ranskan sanoja ja teki englannin tehtävän. Minä vain hengailin ja koetin pysyä ihmisten keskustelusta kärryillä. Vähän ujona en uskaltanut juurikaan ottaa osaa keskusteluun, siihen vaan hidastelemaan, kun en pysty puhumaan saksaa niin tuhatta ja sataa. Yksi tyttö luki saksa-suomi -sanakirjaani ja oli aika jännää. :D Sitten oli 2 tuntia englantia ja tunnit olivat lähes kokonaan englanniksi. Noilta tunneilta tulikin tämän päivän ainoat läksyt, jotka ajattelin tehdäkin.

Ruokatauolla syötiin äidin mukaan antamat eväät, sämpylä ja "amerikkalainen" eli joku makea leivonnainen, jossa oli toisella puolella suklaa- ja toisella sokerikuorrutus. Seuraavilla ranskan tunneilla en ymmärtänyt oikeastaan mitään, koska kaikki kommunikointi tapahtui ranskaksi. Opettaja antoi minun kuitenkin esittäytyä saksaksi ja kyseli minulta jotain kysymyksiä. Viimeiseksi oli pskykologian tunnit, jotka olivat mielenkiintoisia! Ymmärsin ja pysyin kärryillä tosi hyvin, jee! Vieressä istuva tyttö sanoi, että opettajalla ei ole ihan kaikki muumi laaksossa, mutta hän oli kuitenkin mukava. Tämä naisopettaja kyseli jotakin suomesta ja minusta, myös opiskelijat kyselivät jotain.

Psykologian tunneilla minussa ihmetystä herätti se, että opettajan kysyessä, josko joku haluaisi lukea kirjasta pätkän ehkä puolet luokasta viittasi! Suomessa kaikki tuntuvat vain välttelevän sitä. Saksan kulttuuriin kuuluu lisäksi kaikenlainen väittely ja keskusteleminen eri aiheista, joten tunnit olivat mielenkiintoisia, kun kaikki esittivät omia mielipiteitään.

Koulu loppui siis klo 17, jonka jälkeen kävelimme kotiin ja söimme pitsaa. Aamulla koulussa ei ollut niin hirmuisen kivaa, mutta iltapäivää kohden parani aina vaan eli huomenna on varmaan jo ihan eri juttu! Nyt tiedän niitä ihmisiä jo vähän ja huomenna koulussa oleminen on varmaan jo luontevampaa. Huomenna onkin 4 tunnin hyppy keskellä päivää, joten tullaan varmaan kotona käymään.

Säät ei ole meitä oikein täällä suosineet, nimittäin sää on ollut aika epävakainen. Olen ollut vähän flunssassa, mutta pikkuhiljaa helpottaa jo. Äidillä, isällä ja Deborahillakin on ollut vähän yskää ja nuhaa, mutta kyllä tämä tästä. Ei ole paljon menoa haitannut, vaikka yskä onkin ollut välillä kiusallinen. Nyt minulla on muuten "oma" tietokone käytössä, oikestaan toissapäivästä lähtien, jolloin isä laittoi tämän minulle toimintavalmiiksi. Isä korjaakin työkseenkin tietokoneita. En kyllä tiedä, mitä hän tälle koneelle teki, mutta tämä oli kuitekin palasina keittiön pöydällä. Mielummin teen täällä kuitenkin muuta kuin istun koneella. :)

Anne

Huomenna kouluun!

Nyt on kuudes päivä pulkassa ja hyvä mieli. Eilen lauantaina aamupäivällä vietiin äidin kanssa Deborah poikaystävänsä luo Eislingeniin pienen ajomatkan päähän. Paluumatkalla käytiin isossa supermarketissa ostoksilla, josta ostettiinkin aika paljon kaikkea. Ostettiin myös tarvikkeet karjalanpaistia varten, koska äiti ehdotti, että söisimme jotakin suomalaista. Eli eilen minä kokkasin. Kyllä kai kaikki ihan tykkäsivät. Isä kehui ruokaa, mutta mistäpä tätä taas tietää, kun eihän vieraan tekemää ruokaa voi noin vaan hakkua. Omasta mielestä tosin onnistui aivan hyvin.

Illalla katsoin perheen vanhimman tyttären kanssa Texasin moottorisahamurhaajan ja vielä toisenkin elokuvan, The Thing. Ensimmäinen oli hyvä, mutta toinen oli suoraansanottuna aika sheiße. :D Oli kuitenkin kiva katella leffoja yhdessä.

Tänään minä, isä, äiti ja vanhin vanhin tytär Mercedes käytiin Sigmaringenissa tutustumassa siellä sijaitsevaan linnaan. Se oli kyllä komea ilmestys. Siellä oli opastettu kierros, joka oli saksaksi. Minulle otettiin lisäksi kansio, jossa oli esittelykierros englanniksi, että pysyin paremmin kärryillä. Sigmaringenissa kävimme myös syömässä kivassa ravintolassa, jossa oli pöytiä ulkona. Kaikki me söimme jonkun pihvin, itse otin schnitzelin eli leikkeen rankalaisilla. Oli tosi hyvää ja eka kertaa täällä tulikin ähky, koska ensin sai ottaa salaattiannoksen ja oli niin hyvää ruokaa, ettei voinut jättääkään! :D

 Schloss Sigmarinnen

Tänä iltana taas juteltiin perheen isän kanssa. Michaelin kanssa on kyllä kiva keskustella kaikista jutuista, mutta harmillisen usein hänen täytyy tehdä töitä. Doris-äiti edelleen aina "motkottaa" mulle, jos alan tiskaamaan tai vähän siivoilemaan täällä. "Et sinä tänne siivoamaan ole tullut!" Uskon kuitenkin, että oikeastaan hän on siitä hyvillään - kertoo nimittäin, että on kaikkea muuta kuin kotitalousihminen. Onhan täällä joo aika kaaoottista, mutta tähän on jo tottunut :)

Yhtenä päivänä käytiin äidin kanssa vuorilla katselemassa maisemia. Donzdorf sijaitsee tuolla alhaalla. :)

Huomenna loppuu täällä kahden viikon mittainen loma, eli on koulupäivä! Jännittää aika paljon, koska siellä on paljon uusia ihmisiä ja vähän pelottaa, etten ymmärrä ikinä mitään. Onneksi mulle on kuitenkin Deborah tukena, kun menen samoille tunneille kuin hän. Yhtään en ole opiskellut ranskaa, mutta nytpä menen ranskan tunneille Saksassa! :D Toivottavasti kaikki menee hyvin. Kello on soimassa 06:10.

Hyvää yötä,

Anne

Perhe-elämää

Eilen, eli keskiviikkoiltana oltiin Deborahin kanssa viereisessä kylässä Süßenissä istumassa iltaa kavereiden kanssa. Ilta meni ihan okei, mutta vähän oli ulkopuolinen olo, sillä suurimmaksi osaksi en kuullut mitä muut sanoivat tai sitten puhe oli niin murteista, etten saanut oikein tolkkua. Pienemmällä porukalla puhuminen sujuisi varmasti paremmin, ja tuo olikin eka kerta, kun tapasin Debon kavereita.

Tänä aamuna käytiin perheen äidin kanssa vuorilla ajelemassa/käppäilemässä ja ottamassa kuvia. Oli kyllä komeat maisemat! Pitää joku kerta laittaa kuva tänne blogiin. Täällä oon eka kertaa pelannut Wiillä Mario-pelejä, ne on kyllä kivoja :) Tänään pelattiin taas vähän.

Ruoka on ollut hyvää, saksalaistyyppistä. Tänään oli sellasta ihanaa paistia TOSI hyvässä kastikkeessa. Oli oikein pitkään haudutettua jne., nam! Sen kanssa oli höyrytettyä punakaalia sekä "mykyjä" (Knödel). Tänä aamuna laitoin leivälle Nutellaa, mutta ei se ihan muhun iske. Pelkältään kyllä, mutta leivän päällä vähän eksoottista, kun en ole tottunut. :D

Mielestäni ymmärrän jo paremmin, enkä ole enää koko aikaa ihan pihalla. Isä puhuu mulle täysin Hochdeutschia, eli normaalia saksaa. Hänen täytyy miettiä vähän enemmän puhuessa, että saa sanottua asiat kirjakielellä Schwäbisch-murteen sijasta.

Täällä on kolme koiraa ja viisi kissaa. Kaikki on jo kavereita mun kanssa! :D

Nyt on kolmas päivä lopussa, katottiin Deborahin kanssa leffa ja nyt vähän datataan ennen kuin mennään pian nukkumaan. Tuntuu jo siltä, että olen kotona.

Macht's gut!
Anne

2. päivä alussa

Eilinen matka meni hyvin, vaikka olin tosi väsynyt 3 tunnin yöunien takia. Viiden tunnin bussimatka alkoi loppumatkasta jo vähän puuduttaa, mutta ei se mitään. Helsingissä kaikki meni hyvin, eikä tarvinnut edes odottaa kauan, kun pääsin jo koneeseen lähtöselvityksen, matkatavaroiden luovutuksen ja turvatarkastuksen jälkeen. Ensimmäistä kertaa ikinä mua jouduttiin käpälöimään siinä turvatarkastuksessa! Unohdin kellon ranteeseen, joten siitä varmaan johtui, että alkoi piippaamaan...

Kööpenhaminassa oli lennon vaihto ja aikaa jäi lopulta vain reilu 30 minuuttia. Kiirehdin oikealle portille, jossa tuli mieleen, että pitäisikö lähtöselvitys tehdä uudelleen ennen kuin pääsee koneeseen. Kysyin sitten kohteliaalta herrasmieheltä apua, mutta hänkään ei ollut varma. Menin sitten vaan sinne portille ja olin tosi jännittynyt ja väsynyt, että purskahdin itkuun, kun koitin kysyä lähtöselvityksestä. Sain itku kurkussa sen kuitenkin sanotuksi ja virkailijahan teki sen heti siinä! Oli vaikeeta, mutta kun kaikki vaan sattu purkautumaan siinä sitten itkuna.

Stuttgartissa otin laukun (joka oli onneksi kerennyt vaihtaa minun kanssa samalle lennolle) ja perheestä äiti ja kaksi nuorinta siskosta olivat minua vastassa! :) Etupenkillä autossa katselin maisemia ja koetin pysyä keskustelusta kärryillä. Iltaa kohden ymmärtäminen parani ja perhe pyrkii puhumaan mulle Hoch-Deutschia alueen murteen (Schwäbish) sijasta. Kivoja juttutuokioita on ollut ja jonkun kanssa kahdestaan puhuessa ymmärränkin paremmin. Jos he puhuvat toisilleen, en meinaa pysyä kärryillä, koska tällöin puhe on enemmän murretta ja myös entistä nopeampaa.

Eilen kävimme myös ostamassa Deborahille kenkiä ja kävimme myös muissa kaupoissa. Täällä on vielä kaikki kaupat erikseen, esim. liha- ja juomakaupat, joka on mun mielestä hauskaa! :D Muilla paitsi perheen isällä on tämä viikko lomaa, mutta huomenna on jokin katolinen juhlapäivä, jolloin isäkin on vapaalla. :)

Anne

15 h

Ensi yönä klo 12 pitää lähteä matkaan, eli 15 tunnin päästä olen aikalailla lähtökuopissa! Ensin bussilla Helsinki-Vantaalle, sitten lennot HEL-CPH ja CPH-STR. Stuttgartin lentokentällä huomenna 9:40 paikallista aikaa pitäisi lennon olla perillä ja isäntäperheen siellä vastassa. :) Laukut odottavat jo pakattuina, joten niistä ei tarvitse enää stressata. Vielä ei ole paniikki iskenyt, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. :D Jännityksestä tosin kertoo se, että heräsin tänä aamuna kuudelta ja kävin sitten seitsemältä kaupassa ostamassa tuliaisiksi karpaloruispaloja.

Toivon kaikille muillekin vaihtareille kivaa reissua ja unohtumatonta aikaa Saksassa! :)

Erklärbär! Nämä ovat mun mielestä hyvä ja hauska tapa harjoitella kuullunymmärtämistä!
Minä olen tuolla 6:27 :D...

Taustaa kysymykselleni löytyy täältä: Erklärbär: SPRÜHWURST (inkl. Bonus) 1:17-

Apua!

En osaa pakata! Muutaman viikon ajan oon keräilly vierashuoneeseen tavaroita ja vaatteita, joita aion ottaa matkaan. Tänään aloin laittamaan niitä matkalaukkuun ja nyt onkin ongelma... Kaikkea en saa sullottua laukkuun, joten osa piti karsia. Nyt sain jo suunnilleen kaikki omat tavarani matkalaukkuun, mutta mitenkäs noiden tuliaisten kanssa, ää! Pitää varmaan vielä kerran purkaa matkalaukun sisältö ja tehdä uusi karsintakierros. En minä osaa pakata näin pitkää reissua varten! :(

On kyllä tosi kivaa mennä Saksaan, lähtöön jäljellä enää 32 tuntia! :) Mahakin on kipee, kun jännittää niin paljon. Oon muuten tosi iloinen, että sain ajokortinkin hommattua ennen matkaa!

Anne

Nyt sellanen lisäys, että kaikki mahtuu jo laukkuun, mutta laukulla ylipainoa 4,5 kiloa :/

Einfach süß

Tänään saapui Saksasta paketti! Tuli ihan puun takaa, että isäntäperhe muisti mua lauantaina olevien synttärien johdosta! :) Lähetin heille jo kiitokset Facebookissa. Sain siis englanninkielisen kirjan, joka kertoo vuoristosta, jonka lähellä isäntäperheeni asuu. Lisäksi tossut ja kortti :)

Tässä vielä kuva:

-Anne-

Pakkailua

Enää reilu pari viikkoa jäljellä, 15 päivää! :) Aloin tänään vähän pakkailemaan, aikasemmin oon jo kirjotellu muistettavia asioita ylös - lähinnä sellasia, jotka vois unohtua helposti. Tuliaiset ostin suurimmaksi osaksi hyvinkin ajoissa, mutta tänä viikonloppuna ostin vielä jotain viimeisiä. Suklaata luulis ainakin olevan riittävästi tuliaisiksi. ;) Pitää vielä ens viikolla hakea lisää Keski-Suomi- ja Saarijärvi-esitteitä matkailuinfosta, kun en ekalla kerralla tajunnu ottaa tarpeeksi.

Jännittää aika paljon, mutta odotan lähtöä jo ihan HIRRRVEÄSTI!!!

                                haha :D

Tyttöjä tyttöjä!

Nyt minulla on tiedossa isäntäperhe Etelä-Saksasta ja liputkin on jo ostettu. Isäntäperheeseeni kuuluu siis äiti Doris, isä Michael sekä 3 tyttöä: Chantal (14), Deborah (pian 17) ja Mercedes (21). Lisäksi 5 kissaa ja 3 koiraa. :D Kahteen nuorimpaan tyttöön olen ollut jo yhteyksissä Facebookissa ja äidin kanssa ollaan sovittu käytännön asioista ym. sähköpostitse. Perhe vaikuttaa todella kivalta, miten jaksankaan odottaa kesäkuun alkuun!

Lento Helsinki-Kööpenhamina-Stuttgart (HEL-CPH-STR) lähtee 5.6. klo 06:45. Eli yöbussilla lentoasemalle ja lennon vaihdosta Köpiksessa pitäisi selvitä itsekseen, hui! :)

Tällä viikolla tuli lisäksi vahvistus meille syksyllä tulevasta vaihto-oppilaasta. Michelle on 15-vuotias (syksyllä 16) ja tulee myös eteläisestä Saksasta. Hän osaa jo hiukan suomea, koska on käynyt viime keväänä suomen kielikurssilla. Yksi syy haluun tutustua Suomen kulttuuriin ja kieleen on Tarja Turunen, joka on hänen esikuvansa jne. :)

-Anne-

Juhuu!

Nyt mulle on löytynyt isäntäperhe Donzdorfista Etelä-Saksasta! Sähköpostin perusteella perhe vaikuttaa tosi kivalta ja luulen, että tekemistä tulee riittämään! :)

Eipä mulla nyt muuta,
Anne